Savon Sanomat
9.6.1996


Ulkoisen kauneuden ehdoton viileys:
Kuuluu historian siipien havinaa.VB - keskus esittelee
ensimmäistä kertaa Euroopassa Leni Riefenstahlin
valokuvatuotantoa noin sadan teoksen näyttelyssään. 
93-vuotias Riefenstahl on parhaiten tunnettu vuoden 1936
Berliinin olympialaisia kuvaavista, kolossaalisista
dokumenteistaan ja hän on ollut keskeisesti luomassa
natsi-Saksan esteettistä ilmettä vuoden 1934 Tahdon
riemuvoitto-elokuvallaan.
  VB-kokonaisuuden painopiste on kuitenkin Riefenstahlin
sodan jälkeisessä tuotannossa, 1960-70-luvulla afrikkalaisen
Nuba-heimon parisssa tehdyssä kuvasarjassa sekä hieman
myöhemmin valmistuneessa, veden alla kuvatussa sarjassa.

Menneen varjo

Natsi-sympatiat eivät vieläkään ole asia, joka ohitetaan
antaa-menneiden-olla-asenteella.
   Riefenstahl ei ollut natsi eikä häntä voi syyttää mistään
rikoksesta jollei mustalaisten rahtaamista keskitysleireistä
elokuvarekvisiitaksi pidetä rikoksena.
    Lukuisat oikeudenkäynnit ovat antaneet Fräulein
Riefenstahlille puhtaat paperit, mutta mikään sattumalta
paikalle osunut ohikulkija hän ei taatusti ollut.
     VB-keskuksen näyttelystä kaikki oheistieto on
karsittu-etten sanoisi lakaistu maton alle.Sopii kuitenkin
muistaa, että näyttelyn alkupuolen kuvat ovat kulttuuria,
jonka kääntöpuolella eläneet taiteilijat tekivät tötään
henkensä kaupalla.Tätä puolta 1930-luvun Saksasta valotti
vähän aikaa sitten päättynyt Helsingin Taidehallin
Vastavirta-näyttely.

Narsistinen estetiikka

Riefenstahl-katsauksen ensimmäinen osa näyttää tuolloin
uransa alussa olleesta taiteilijasta keskeisiä,
muuttumattomia tosiasioita.
Päällimmäinen niistä on se, että Leni Riefenstahl ei
valokuvaajana kuulu aikamme suuriin nimiin.Hänen 30-luvun
valokuvansa ovat onnistuneita elokuva-stillejä, tuskin
enempää.
   Niiden valonkäytön, dramaturgian ja sommittelun löysyys
on kaukana valokuvataiteen suurista hetkistä.
       Riefenstahlin kuvissa on keskeistä 30-luvun
alastomuuskulttuuri, jota Suomeen lanseerasi
Tulenkantajat-ryhmä. Hänen kuviensa ihminen on pitkälle
pelkistetty niin, että on herooisen myytin välikappale
pikemminkin kuin tahtova yksilö.
     Hänen viilatussa ulkonäkökulttuurissan (jonka
kaksoispuoli on nykyajan narsismi) voi piillä syy, miksi
Riefenstahlilla oli avoin piikki natsi-Saksalle tehtyjen
töiden rahoitukseen.

Kokeneen katse viattomuuteen

Flirtti vuosisadan Suuren Pedon kanssa kostautui sodan
jälkeen. Työtilaisuudet hupenivat ja kaikin tavoin tiukilla
ollut Riefenstahl matkusti Afrikkaan tarkoituksenaan tehdä
elokuva valkoisesta orjakaupasta.
     Hanke kariutui, mutta Riefenstahl löysi kulttuurinsa
iltahämärää viettävät Nuba-heimot, joiden parissa hän asui
ja joita hän kuvasi.
      Näemme sarjan taistelu-, pariutumis- ja
kaunistamisrituaaleja. Esillä on esteettinen, viaton villi
partiisillisessa olotilassaan.
      Nämä kuvat ovat looginen jatke Riefenstahlin
varhaisimmille kuville.Ihmisyhteisö esitetään
soidinkulttuurina, jonka jäsenet elävät ikuisen
siitosvalmiuden verevässä tilassa. Näemme
lisääntymiskykyisen eläimen absoluuttisen kauneuden, joka
sulkee ulkopuolelleen kaiken särön ja rumuuden.
      Merkittävää on se suvereenius, jolla Riefenstahl ottaa
haltuunsa villin heimon. Hänen kameransa tarkka katse ei ole
intiimi mutta ei ulkopuolinenkaan. Tämä viileä kokeneesti
mustaa lihaa mittaileva katse tuo mieleen kalliiden
muotilehtien laadukkaimman glamourin.Sisältö on sama vaikka
Vogue tuskin koskaan yltää näin sfääriseen tiheyteen.
      Edessämme on sarja luontevia,
kansatietellis-eroottisia kuvia, jotka tarjoavat valkoiselle
tirkistelijälle aitiopaikan mustan Edenin viimeisiin
hetkiin.

Hiljainen maailma

Näyttelyn viimeinen osuus-vedenalaiset kuvat- huipentavat
Riefenstahlin periromanttisen absoluuttisen kauneuden
etsinnän.
     Uuden-Guinean ja Papuan vesillä liikutaan hiljaisessa,
ylimaallisen kauniissa mailmassa.
     Tämä avaruus on historiasta vapaa ja antaa
mahdollisuuden sukeltaa ulkoisen kauneuden ehdottomaan
syvyyteen.
     Ehkä täällä hohtaa se Leni Riefenstahlin nuoruuden
sumuinen vuorenhuippu, jonka vertauskuvaksi ihminen
puutteineen on sittenkin liian pieni ja vajaa.





Omat kirjoitukset
Kunnon camp-henkeä
Menneen ajaton maalari
Dekonstruktiota, perkele!
Jean - Luc Nancy ja olemisen teatteri
Barbie-nuken myöhempi elämä
M.C.Escherin kuvat uskottelevat mahdottoman todellisuuden uskottavaksi
Huonosti käyttäytyvä patruuna
Satiiri on vaikea laji
IHMEen hyvää ITE-taidetta
Talon kuva,jonka aihe on muualla
Keskiluokan surumielinen kauneus
Uudisuvatko taidepolitiikan pelisäännöt?
Kalma-näyttely
Helene Schjerfbeck palasi lehtevien puiden varjoon
Picassoa odotellessa
Kolminkertaista naisenergiaa
Picasson vuosisata
Paul Cézanne: Sainte-Victoire
Seksiä,päiväkirjoja,lestadiolaisuutta
Kolme tapaa olla kuvataiteilija Kuopiossa
Mutkaista tietä sieltä tänne
Missä kulkee elämän ja taiteen raja?
Domus Pompeiana-tuhoutunut kaupunki herää eloon
Ammattitaiteilijan näkökulma kulttuuriyrittäjyyden kehittämiseen
Kenen suulla taiteilija saa puhua?
Tärkeää on mieleen jäävä kuva
Emännän ääni
Hetki ajatusten välillä
Kumu on Viron uuden kulttuurin merkittävin monumentti
Kuinka hiljaista voikaan olla/Kuvanveistäjä Jouni Airaksinen
Kolme mestaria pensselin varressa
Miksi kaikki rakastavat Hugoa?
Kourin keräelmä on Kiasman väärtti
Banaalin mestari
Tavallisuus pitää maailman pystyssä
Vieläkö itä on viisasten ilmansuunta?
Minun listani
Oikeutettuja korvauksia vai rosvousta?
Loukatun ihmismielen kuva
Suuren tyylin synty
Viatonten häirintää Onnelassa
Ulkoisen kauneuden ehdoton viileys
Ajan kuluessa
Ihmiselämä on taiteen subjekti




Mainintoja taiteilijasta
Julkaisut/media



KUVAGALLERIA --- etusivu | cv | artikkelit