savon sanomat
18.9


Picasson vuosisata:
Pariisin Picasso-museon johtaja Anne Baldessari ohjeistaa
ripustamansa näyttelyn katsojia: ”Menkää tähän näyttelyyn
omana itsenänne, viattomina, ilman ennakkoasennetta.” 
Melkoinen pyyntö, kun näyttelyn taiteilija on vielä
neljäkymmentä vuotta kuolemansa jälkeen merkittävä myyttinen
hahmo, jonka teokseen sijoitettu raha on varmassa tallessa
ja jonka  signeeraus myy automerkkiä.
Helsinki on Pariisiin 1985 perustetun Picasso-museon
kiertonäyttelyn ensietappi; täältä se siirtyy Moskovan
Pushkin – museoon ja jatkaa sieltä Madridiin, New Yorkiin 
ja Sydneyhin. Kokoelma syntyi veropoliittisesti: Taiteilijan
perikunta tarjosi perintöveron vastineeksi Ranskan valtiolle
mahdollisuutta valita parhaat taiteilijan 70 000 teoksen
kokoelmasta, joka sijaitsi eri puolilla maata olevissa
ateljeissa.
”Maalarin ateljeen pitäisi olla laboratorio. Siellä ei
apinoida, siellä keksitään,” sanoi Pablo Picasso
(1881-1973). Tokaisijanakin tunnettu maalari sanoi paljon
muutakin painokasta , mutta ennen kaikkea hän tosiaan
maalasi.
Ateneumiin on yhdeksääntoista saliin ripustettu maalauksia,
veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia, jotka kattavat Picasson
koko tuotannon viime vuosisadan alusta hänen kuolemaansa.
Sekä taidemuseo että ripustaja ovat tehneet parhaansa.
Näyttelyn ympärillä käyty sensaatiohäly häviää oikean
sensaation tieltä. 
Aikakausittain etenevää näyttelyä on helppo seurata joko
pienen käsiohjelman, äänioppaan tai salien niukkojen
seinätekstien opastuksella tai sitten vain antautua
kuvavirran vietäväksi.

Akateemisuudesta muodon uudistamiseen

Ensimmäisinä nähdään joukko Barcelonassa ja Pariisissa
tehtyjä piirroksia ja maalauksia 1900-luvun alusta, ns.
siniseltä kaudelta. Nämä surumieliset, helposti
lähestyttävät teokset näyttävät akateemisen osaamisen , joka
pian vaihtui muotokokeiluihin ja uuden hahmottamistavan ,
kubismin syntyyn.
Jo nuorena Picasso teki veistoksia ja sanoi, että hyvän
maalauksen paras kommentti on veistos.
Hän ei esitellyt veistoksiaan näyttelyissä ja sitä hieman
ihmettelee Ateneumissa olevan runsaan ja monipuolisen
veistosvalikoiman nähdessään.
Alituisessa käymistilassa ollut tuotanto ja tärkeimpien
kubististen muotokokeilujen jälkeen Picasso palasi
selkeähahmoiseen, klassiseen ilmaisuun, joka 1930-luvulla
vaihtuu surrealistisiksi kokeiluiksi päätyen
ekspressiivisesti tilaa ja muotoa pilkkovaan, eroottisesti
ja myyttisesti latautuneeseen maalaamiseen.
 
Taiteilija ja sota
 
Espanjan sisällissota sattui Picassoon kipeästi. Hänen
keskeinen ja tunnetuin teoksensa on Guernica (1937.Nykyisin
Reina Sofia-museossa Madridissa), joka syntyi
espanjalaiskaupungin pommituksen jälkeen. Näyttelyssä olevat
Anoja ja Itkevä nainen ovat maalauksen ympärille syntyneitä
harjoitelmia.
Vaikka ei etsinyt valokuvaajan tavoin aiheita ympäristöstään
Picasso myönsi ,että maailman tapahtumat vaikuttivat hänen
maalaamiseensa. Ranskan saksalaismiehityksen ajoilta on
taiteilijan ateljeessa vierailleen natsihenkilön kanssa
käyty sanailu:
- Onko tämä maalaus teidän tekosianne?
- Ei, vaan teidän.
Sodan jälkeen Picassosta tuli rauhanliikkeen näkyvä
keskushahmo. Hänen energiansa lääkitsi masentunutta
Eurooppaa ja juuri sodan jälkeen hänen taiteensa vaikutus
oli suurimmillaan Suomessakin ns. myöhäiskubistisessa
aallossa.
Picassollakin oli hyvät ja huonot kautensa – hän jopa piti
lyhempiä ja pitempiä luomattomuusjaksoja – mutta virtaa
riitti kuolemaan saakka yhä ekspressiivisemmäksi käyvien
maalausten ,grafiikan ,keramiikan, pop-henkisten veistosten
ja piirrosten tuottamiseen. Vuodelta 1972 on peräisin Nuori
taiteilija- maalaus, joka kevyessä viattomuudessaan palaa
aikaan, jolloin kaikki oli edessä ja kokematta.




Picasso – mysteeri?

Pablo Picasso oli median suosikki ja hän osasi halutessaan
esiintyä. Ateljeen ovi pysyi kuitenkin tiukasti kiinni
.Tänäänkin vaalitun julkisuusmyytin alta löytyy selkeä,
syvästi ammattimainen ja  ymmärrettävä, monimuotoisuudessaan
kiehtova ja aina elämän käsittämättömyyttä käsittelevä
taiteilija.

Picasso oli superlahjakkuus, joka 12-vuotiaana piirsi kuin
Raphael .Taidemaalari- isä, Don José Ruiz Blasco (1838-1913)
perehdytti poikansa jo varhain ammatin käsityötaitoihin ja
kotimaan opintojen jälkeen Pariisiin saapunut , nuori
tulisielu olisi epäilemättä valloittanut paikkansa
taidemaailmassa klassisin keinoin mutta vapaudenjanoinen
mieli halusikin kohti uusia rantoja.

Viime vuosisadan alun tieteellis-tekniset uudistukset
muuttivat maailmaa yhtä paljon kuin tietotekniikka tänään.
Oli myös uuden visuaalisuuden aika. Ystävänsä George Braquen
kanssa Picasso loi teoksia, jotka purkivat esineet osiin ja
esittivät ne monelta suunnalta nähtyinä, totutusta
katsomistavasta luopuen. Taustalla oli Primitiivisen taiteen
vaikutus ja Paul Cezannen (1839-1906) tekemä muodon
uudistaminen.
Kubismi mullisti länsimaista maalaustaidetta. Picassolle se
oli todellisuuden hallitsemisen väline , jota hän varioi
lopun ikäänsä.
Picasson tuotanto perustuu aina nähtävissä olevaan
maailmaan. Hän oli kiinnittymisensä ihmisen kuvaamiseen oli
ehdotonta ja muodon moninaistaminen ja esittäminen usealta
taholta mahdollisti myös sisällöllisen moninaisuuden. 
Suudellessa eivät ainoastaan huulet kohtaa: sen näkee
Ateneumin näyttelyn maalauksesta Suudelma (1925).
Rakkauden ,intohimon , erotiikan ja kuoleman samanaikainen
läsnäolo ovat Picasson kestoaiheita.
Myyttiin kietoutuessaan tuloksena voi olla Minotauros
hyväilee nukkuvan naisen kättä-grafiikanvedoksen (1934)
kaltainen tihentymä.
Picasson ikuinen haastaja oli hänen oma osaamisensa. Hän ei
seurustele yleisön eikä normiestetiikan kanssa. Vain omaa
tarkoitustaan palveleva muodon runtelu tuottaa taidetta
jonka vaiheilla leijuu suuren naurun aura milloin mietona,
milloin väkevänä.
Ateneumin näyttely on kokoelma teoksia, jotka Picasso halusi
pitää itsellään. Näin se  kertoo milloin taiteilijan
mielestä oltiin lähinnä onnistumista.


 

Omat kirjoitukset
Kunnon camp-henkeä
Menneen ajaton maalari
Dekonstruktiota, perkele!
Jean - Luc Nancy ja olemisen teatteri
Barbie-nuken myöhempi elämä
M.C.Escherin kuvat uskottelevat mahdottoman todellisuuden uskottavaksi
Huonosti käyttäytyvä patruuna
Satiiri on vaikea laji
IHMEen hyvää ITE-taidetta
Talon kuva,jonka aihe on muualla
Keskiluokan surumielinen kauneus
Uudisuvatko taidepolitiikan pelisäännöt?
Kalma-näyttely
Helene Schjerfbeck palasi lehtevien puiden varjoon
Picassoa odotellessa
Kolminkertaista naisenergiaa
Picasson vuosisata
Paul Cézanne: Sainte-Victoire
Seksiä,päiväkirjoja,lestadiolaisuutta
Kolme tapaa olla kuvataiteilija Kuopiossa
Mutkaista tietä sieltä tänne
Missä kulkee elämän ja taiteen raja?
Domus Pompeiana-tuhoutunut kaupunki herää eloon
Ammattitaiteilijan näkökulma kulttuuriyrittäjyyden kehittämiseen
Kenen suulla taiteilija saa puhua?
Tärkeää on mieleen jäävä kuva
Emännän ääni
Hetki ajatusten välillä
Kumu on Viron uuden kulttuurin merkittävin monumentti
Kuinka hiljaista voikaan olla/Kuvanveistäjä Jouni Airaksinen
Kolme mestaria pensselin varressa
Miksi kaikki rakastavat Hugoa?
Kourin keräelmä on Kiasman väärtti
Banaalin mestari
Tavallisuus pitää maailman pystyssä
Vieläkö itä on viisasten ilmansuunta?
Minun listani
Oikeutettuja korvauksia vai rosvousta?
Loukatun ihmismielen kuva
Suuren tyylin synty
Viatonten häirintää Onnelassa
Ulkoisen kauneuden ehdoton viileys
Ajan kuluessa
Ihmiselämä on taiteen subjekti




Mainintoja taiteilijasta
Julkaisut/media



KUVAGALLERIA --- etusivu | cv | artikkelit