savon sanomat
9.3.2010


M.C.Escherin kuvat uskottelevat mahdottoman todellisuuden uskottavaksi:


Jokaiselle on tuttu tilanne, jossa olemassa olevaa esinettä
tai kuvaa katsoessa on ohikiitävän hetken epävarma kohteen
tilallisesta luonteesta: onko tuo kuvan esittämä muoto
kupera vai kovera tai onko nähty esine tärkeämpi kuin sen
tausta? Tähän aistin ja tietämisen samanaikaisuuspeliin
rakensi taiteensa hollantilainen graafikko M.C. Escher
(1898-1972), jonka teoksia on nyt ensimmäistä kertaa
laajasti esillä Suomessa. Amos Andersonin taidemuseon
näyttelyyn on koottu keskeinen, 76 vedosta sisältävä otos
taiteilijan avaruusgeometrian ja viimeistellyn tekniikan
sävyttämästä tuotannosta.

Alkuinnostus Italiasta
 Maurits Cornelius Escheristä piti tulla isänsä tavoin
arkkitehti, mutta Harlemin arkkitehtuuri- ja
taideteollisessa koulussa kiinnosti enemmän grafiikka, jota
hän siirtyi opiskelemaan Italiaan vuonna 1923. Kymmenen
vuoden periodi tuotti varman ja selkeän käsialan, jonka
toteuttamisen tekniikaksi Escher omaksui puu- ja
linoleumipiirroksen. Tuolta ajalta on näyttelyssä seitsemän
puupiirrosta ja litografiaa, joiden selkeyteen ja
virtuoosiseen osaamiseen ei kuitenkaan vielä sisälly
myöhemmin tunnusomaisiksi tulevia tilaharhoja.
Taiteilija pakeni vaimonsa ja poikansa kanssa fasisteja
Sveitsiin ja vietti kiertelevää elämää eri puolilla
Eurooppaa 1930- luvun lopun. Tuona aikana hän paneutui yhä
enemmän henkilökohtaisten, sisäisten teemojen kehittelyyn,
sillä mikään uusi asuinpaikka ei vetänyt veroja eteläisen
Italian maisemille ja arkkitehtuurille, jonka muistumat
näkyvät monissa myöhemmissä töissä.
Tilallisuus on kyllä vahvaa Escherin varhaistuotannossa,
mutta varsinaisen herätys tapahtui vuonna 1936, jolloin hän
tutustui maurien rakentamaan Alhambran linnaan etelä -
Espanjassa. 

Säännöllisen pintajaon ehtymätön maailma
Maurit olivat mestareita koristelemaan seinä- ja
lattiapintoja majoliikkakappaleilla, jotka liittyivät
toisiinsa saumatta ja muodostivat mielikuvituksellisia,
geometrisia kuvioita aukottomasti toisiinsa liittyen. Escher
vietti Alhambrassa pitkän ajan tehden luonnoksia. Näissä
geometrisissa aihioissa on hänen tulevan taiteensa
pohjamateriaali. Yksi asia kuitenkin vaivasi: ”Sikäli kuin
tiedän, ei yksikään maurilainen taiteilija uskaltanut (vai
eikö juolahtanut mieleen?) käyttää konkreettisia,
tunnistettavia ja luonnossa esiintyviä hahmoja kuten kaloja,
lintuja, matelijoita ja ihmisiä pinnantäytön elementteinä.
Tätä rajoittuneisuutta minun on sitäkin vaikeampi ymmärtää,
koska juuri omien kuvioideni osien tunnistettavuus kiehtoo
minua eniten säännöllisissä pintajaoissa.”
Tesselaatiosta, pinnan täyttämisestä geometrisillä kuvioilla
aukottomasti tulikin Escherin loppuelämän missio.
Hän käytti kolmioita, neliöitä ja kuusikulmioita ja varioi
niiden muotoja siirron, kierron ja siirtoheijastuksen
keinoin tilassa. Tälle matemaattisesti sävyttyneelle
taiteelle on ominaista sen tiukkojen ehtojen sisällä
tapahtuva realistisuus. Kaloiksi, linnuiksi tai ihmisiksi
muunneltujen geometristen kappaleiden on sovelluttava kolmin
- nelin – tai kuusinkertaiseen symmetrisyyteen pystyäkseen
täyttämään pinnan yhtenäisesti.
Esimerkiksi tästä käy puupiirros Ilmaa ja vettä I, jossa
vaakasuoralla keskiviivalla linnut ja kalat ovat
tasavertaisia. Yhtä mustaa lintua ympäröi neljä valkoista
kalaa, jotka muodostavat ilman. Vastaavasti yhtä valkoista
kalaa ympäröi neljä mustaa lintua, joka muodostaa veden.
Tämä vastakkaisten elementtien samanaikainen läsnäolo
toteutuu tilallisena litografiassa Ylös ja alas, jossa
hahmot nousevat ja laskeutuvat päättymättömiä portaita.
Tämän kuvan taustalla on Roger Penrosen vuonna 1958
julkaisema, pyramidimainen, mahdoton kuvio.
Tilallisia havaintojaan Escher sekä ihaili että kauhisteli.
Hän piti kuitenkin elämyksellisyyttä ja kertomuksellisuutta
kuviensa perusehtona ja sanoi, että matemaatikot ovat
avanneet portin ilmiöihin mutta eivät ole astuneet siitä
sisään.

Matemaatikot ymmärtävät, taidemaailma epäilee

Escherillä ei ollut matemaattista koulutusta – hänen
matematiikan ymmärryksensä oli intuitiivista ja omiin
havaintoihin perustuvaa. Hänen kuvinakin selkeiden
viestiensä käsiteltävyyttä lisää se, että hän osaa sanaistaa
kuviensa sisällön. Amos Anderssonin museon näyttelyluettelo
onkin harvinaisuus: Sen tekstit ovat lyhyttä
elämänkertapätkää lukuun ottamatta taiteilijan omia.
Kymmeneen osaan jaetussa esittelyssä käydään näyttelyn
jokainen vedos läpi ja sen tilasisältö eritellään. Osien
aiheita ovat mm. säännöllinen pintajako, rajoittamaton tila,
heijastukset ja konflikti pinnan ja tilan välillä.
Escheriä arvostetaan matemaatikkopiireissä  tutkijana sekä
kuvien että tekstien ansiosta. Hänen taiteensa
oheistuotteena hän kunnostautui kristallografiaksi
kutsutulla alueella, jonka kohteena on muodon, värin ja
symmetristen ominaisuuksien yhdistämistä.
Myöhempinä vuosinaan taiteilija teki paljonkin yhteistyötä
matemaatikkojen kanssa . Luennoijanakin konferensseja
kiertänyt Escher sai tiedemaailman lopullisen etabloinnin
kun vuonna 1985 havaittu asteroidi sai nimen 4444 Escher.
Kuvataiteen näyttämöllä on ollut nihkeämpää. Kuvien
suvereenius sai toki suuren nosteen heti toisen
maailmansodan jälkeen kun The Studio, Time ja Life
julkaisivat niitä käsittelevät artikkelit.
Escherin taide ei kuitenkaan nykytaiteeseen kuuluvaan tapaan
keskustele kuvan tekemisen ehdoista. Hänen kuvansa saattavat
olla rajoittuneita käsitellessään ilmiöitä, jotka ovat
mahdollisia vain tiukkojen ehtojen vallitessa. Epäilemättä
hänen aihemaailmansa on naiivin kuvitusmaista. Hän on
kuitenkin aina mielenkiintoinen lähtiessään pedantille
tutkimusretkelle näkemisen ja kuvaamisrutiinien maailmaan.
Siinä hän johdonmukaisen neuroottisella kuvamaailmallaan
kyseenalaistaa kaksiulotteisen pinnan sovittuja syvyyden
kuvaamisen tapoja. Vanhemmiten yhä säntillisemmäksi
muuttunut taiteilija kuvaa päättymätöntä jahtiaan näin:
-Ajatus on kuitenkin aivan jotain muuta kuin visuaalinen
kuva. Ja vaikka kuinka yrittäisimme, emme koskaan onnistu
täydellisesti toteuttamaan sitä vaikeaa kuvaa, joka leijuu
mielessämme ja jonka väärin uskomme näkevämme. Pitkän
yrityssarjan lopuksi kaadamme, enemmän tai vähemmän
neuvottomina, kauniin unelman yksityiskohtaisen
luonnospiirroksen vajavaiseen näkyvään muottiin.

 

  



Omat kirjoitukset
Kunnon camp-henkeä
Menneen ajaton maalari
Dekonstruktiota, perkele!
Jean - Luc Nancy ja olemisen teatteri
Barbie-nuken myöhempi elämä
M.C.Escherin kuvat uskottelevat mahdottoman todellisuuden uskottavaksi
Huonosti käyttäytyvä patruuna
Satiiri on vaikea laji
IHMEen hyvää ITE-taidetta
Talon kuva,jonka aihe on muualla
Keskiluokan surumielinen kauneus
Uudisuvatko taidepolitiikan pelisäännöt?
Kalma-näyttely
Helene Schjerfbeck palasi lehtevien puiden varjoon
Picassoa odotellessa
Kolminkertaista naisenergiaa
Picasson vuosisata
Paul Cézanne: Sainte-Victoire
Seksiä,päiväkirjoja,lestadiolaisuutta
Kolme tapaa olla kuvataiteilija Kuopiossa
Mutkaista tietä sieltä tänne
Missä kulkee elämän ja taiteen raja?
Domus Pompeiana-tuhoutunut kaupunki herää eloon
Ammattitaiteilijan näkökulma kulttuuriyrittäjyyden kehittämiseen
Kenen suulla taiteilija saa puhua?
Tärkeää on mieleen jäävä kuva
Emännän ääni
Hetki ajatusten välillä
Kumu on Viron uuden kulttuurin merkittävin monumentti
Kuinka hiljaista voikaan olla/Kuvanveistäjä Jouni Airaksinen
Kolme mestaria pensselin varressa
Miksi kaikki rakastavat Hugoa?
Kourin keräelmä on Kiasman väärtti
Banaalin mestari
Tavallisuus pitää maailman pystyssä
Vieläkö itä on viisasten ilmansuunta?
Minun listani
Oikeutettuja korvauksia vai rosvousta?
Loukatun ihmismielen kuva
Suuren tyylin synty
Viatonten häirintää Onnelassa
Ulkoisen kauneuden ehdoton viileys
Ajan kuluessa
Ihmiselämä on taiteen subjekti




Mainintoja taiteilijasta
Julkaisut/media



KUVAGALLERIA --- etusivu | cv | artikkelit